Mentorointia käytetään usein yhdessä valmennuksen ja neuvonnan kanssa. On olemassa yhtenäinen näkemys siitä, että mentorointi koskee kokeneempaa tai vanhempaa henkilöä (mentori), joka on kiinnostunut ja kannustaa vähemmän kokenutta henkilöä (mentoroitava) kehittämään taitojaan ja osaamistaan. Mentoroinnista pitää olla kaikilla osapuolilla yhteinen käsitys, jotta se on tehokasta ja se lisää onnistumista. Tämä lisää todennäköisyyttä rekrytoida ja sovittaa sopiva mentori onnistuneesti mentoroitavalle ja saavuttaa hyviä oppimistuloksia.
Mentorointi
Mentorit keskittyvät kokemukseen perustuvaan parisuhdelähtöiseen ohjaukseen kyseenalaistamalla, haastamalla ja kannustamalla mentoroitavaa. Mentorointi kehittää taitoja, tietoja ja/tai verkostoja henkilökohtaisen ja/tai ammatillisen kasvun parantamiseksi.
Valmennus
Valmentajat keskittyvät jäsenneltyyn oppimiseen, jakamalla tietoa ja opettamalla erityisiä taitoja, jotka auttavat valmennettavia saavuttamaan kohdennettuja henkilökohtaisia ja/tai ammatillisia tavoitteita.
Neuvonta
Neuvonantajat saavuttavat ennalta määritellyt, rajoitetut tavoitteet jakamalla tietoa, koulutusta ja/tai ratkaisemalla suoraan liiketoiminnan haasteita.
Mentorointityypit
- Kahdenkeskinen mentorointi: Tässä hyvin yleisessä lähestymistavassa mentorointi kestää noin 6-12 kuukauden ajan. Parit sovitetaan yhteen erilaisten kriteerien kautta, kuten kokemuksen, taitojen, tavoitteiden ja persoonallisuuden mukaan. Keskustelut ovat henkilökohtaisia kasvotusten tapahuvia tapaamisia tai etänä. Jos ”suhde” onnistuu, se voi jatkua myös ohjelman ulkopuolella. Suuri etu tästä mallista on, että luottamus rakennetaan todennäköisesti aikaisemmin koska mentori saa syvemmän käsityksen mentoroitavan asioista kuin ajan myötä. Suurin riski on, että muodostuu vain yksi näkökulma ja ne ovat erittäin riippuvaisia mentorista (esim. laatu, saatavuus). Riittävä valmistautuminen on elintärkeää suhteen onnistumisen kannalta.
- Vertaisohjaus: Mentorit kohdennetaan sellaisella mentoroitavalle, jolla on saman tyylin liikeidea tai yrityksen polku. Suhteen mekaniikka on kuin kahdenkeskistä mentoroinnissa. Tämä lähestymistapa hyödyntää ymmärtämään yhteisiä ongelmia ja tarvittavan tuen tyyppejä. Tutkimukset osoittavat, että pienet yritykset saavat eniten hyötyä vertaisiltaan, joiden yrityksillä on samanlaiset ominaisuudet, mutta parempi suorituskyky kuin omallaan, mutta he eivät ole suoria kilpailijoita. Suurin riski on, että vertaiset eivät ehkä tunnista potentiaalisia ratkaisuja yhtä paljon kuin kokeneemmat mentorit.
- Ryhmämentorointi: Tämä lähestymistapa on silloin, kun mentori työskentelee samanaikaisesti useiden mentoroitavien kanssa. Ryhmä kokoontuu säännöllisesti, yleensä kuukausittain keskustelemaan aiheista. Etuna on, että mentoroitavat saavat ideoita paitsi mentorilta myös muilta ryhmässä. Parhaat tulokset saavutetaan, kun koulutus keskittyy jonkin tiettyyn osaamisen alaan tai liiketoiminnan aiheeseen. Suurimpia riskejä ovat: syvällisten henkilökohtaisten suhteiden muodostumisen puute suhteessa kahdenkeskiseen mentorointiin; kaikki mentoroitavat ovat läsnä kerralla, mikä tekee siitä vaikeammin hallittavan; tarvitaan korkeampi emotionaalinen älykkyys (EQ) ja mentorin kyky hallita isompaa ryhmää kerralla.
- Itseohjautuva mentorointi: Kuten kahdenkeskinen mentorointi, paitsi että mentoroitava valitsivat mentorinsa valmiista luettelosta. Etuna on, että mentoroitava tuntee olevansa vaikutusvaltainen ja voi sitoutua enemmän suhteeseen. Merkittävin riski tässä vaihtoehdossa on, että mentoroitava voi olla tietämätön omista sokeista pisteistään, tarpeistaan ja siitä, mitä mentorit voivat tarjota. Tämä voi johtaa väärää valintaan ja suhteesta ei muodostu tehokas. On myös todennäköisempää, että mentorointisuhde katkeaa yhteensopimattomuuden tai seurannan puutteen vuoksi (esim. aikataulutusvaikeudet, yhteyden muodostaminen).
- Online-mentorointi: Tämä lähestymistapa muodostuu erilaisista digitaalisesti tehtävistä tapaamisista useinkin lyhyen aikavälin neuvonnasta puheluiden ja sähköpostin kautta tai videoneuvotteluista. Verkko-mentorointi voi vähentää osallistujien kustannuksia (esim. pitkät etäisyydet mentorin ja mentoroitavan välillä) ja avata suuremman joukon mentoreita jokaiselle mentoroitavalle. Suurin riski on, että suhteet eivät saavuta samanlaista syvyyttä, joka tulee henkilökohtaisissa tapaamisissa (esim. rajoitetut ei-sanalliset eleet).
- Lyhytaikainen mentorointi: Tämä lähestymistapa keskittyy muutamaan, hyvin laajaan oppimistavoitteeseen käyttämällä tiettyä aikaikkunaa ja määriteltyä prosessia tulosten saavuttamiseksi. Koska tavoitteen laajuus on yleensä hyvin kapea, tulokset voivat olla välittömiä, mikä voi lisätä varmuutta. Tämän lähestymistavan riskinä on, että mentorointisuhteesta puuttuu kestävyys ja se voi olla lähes näkymätöntä.
- Pika-mentorointi: Koostuu kertaluonteisista lyhyistä tapaamisista, yleensä tunnista tai jopa lyhyemmästä tapaamisesta. Tapaaminen tarjoaa kohdennettua tietoa ja usein verkostoitumismahdollisuuksia. Etuna on, että se ei vaadi paljon aikaa ja siihen voi sitoutua helpommin. Riskin todennäköisyys on, että suhteesta on vain vähän tai ei lainkaan hyötyä satunnaisuuden vuoksi sekä aikataulu on liian kireä.
- Joukko-perusteinen mentorointi: Pienyritysten johtajat lähettävät ongelmia verkkoalustalle vastauksia varten. Tämä tarjoaa pääsyn hyvin erilaisiin näkemyksiin sekä laajan valikoiman asiantuntemusta. Riskinä kuitenkin on neuvonantajien laadun vähäinen valvonta. Mentorointivaihdossa ei myöskään ole syvyyttä, varsinkaan kun se yhdistetään verkko-mentorointiin.